Esittelyssä

Aiemmat esittelyt

Pahat pojat

Tarina erilaisista nuorista miehistä

Miesenergiaan ja vieläpä vähemmän kaidalla polulla viihtyvään sellaiseen mieltynyt Aleksi Mäkelä on tehnyt tällä kertaa elokuvan, joka pohjautuu Euran Daltoneina tunnettujen veljesten tarinaan. Koistisen veljessarjahan on Suomen rikoshistoriassa hyvin erikoinen tapaus. Veljekset tekivät yli sata rikosta eri puolilla Lounais-Suomea 1997 - 1999, mutta olivat nykyajan mittakaavassa muutoin hyvin puhtoisia poikia. He eivät kiroilleet, tupakoineet, juoneet viinaa eivätkä tapelleet. Myöskään heidän suorittamiinsa rikoksiin ei liittynyt väkivaltaa tai edes sen uhkaa.

Fiktiota todellisuuden pohjalta

Tekijät korostavat, että nyt tehty elokuva on fiktiivinen, vaikka siinä onkin yhtymäkohtia todellisuuteen. Elokuvan Takkusen perhe koostuu esimerkiksi vain neljästä veljeksestä ja isästä, vaikka todellisten Daltonien perheessä oli 11 lasta ja niin äiti kuin isäkin olivat vielä rikosten tekoaikaan elossa.

Pahat pojat alkaa lyhyellä, mutta paljon kertovalla takaumalla veljesten ankeasta lapsuudesta, minkä jälkeen sukelletaan suoraan veljesten ensimmäiselle rikospaikalle. Veljekset ovat alkaneet hankkia rahaa ryöstämällä, kun eivät sitä muuten saa. Poikien isä on toimitettu mielisairaalaan eivätkä pojat osaa itse hakea rahaa luukulta. Ilman sähköjä ja muita mukavuuksia elämään tottuneet veljekset kun ovat siihen asti elättäneet itsensä kerjäämällä ja syömällä vehnäjauhoista ja mustikoista tehtyä mössöä. Keskivertoelämän kuviot ovat muutenkin jääneet mielisairaan ja väkivaltaisen lestadiolaisisän tyrannian alle oppimatta, ja veljeksiä pidetään paikkakunnalla yleisesti outoina otuksina.

Ulos umpiosta

Ryöstösarjansa myötä umpiossa varttuneet veljekset pääsevät tutustumaan enemmän myös normaalimaailman kuvoihin ja etenkin sen materialistiseen puoleen. Myös romantiikkaa on ilmassa, kun kaksi veljeksistä yrittää luoda suhdetta vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Paha isä ei kuitenkaan päästäisi rosvokoplaansa maailmalle elämästä nauttimaan vaan pyrkii hallitsemaan näitä edelleenkin poikien lapsuudesta tutuilla keinoilla.

Parasta Pahoissa pojissa ovat sen päähenkilöt. Hyvien ja kunnollisten, vaikkakin rikoksiin sortuvien, poikien elämän kuvauksessa on jotakin hyvin kiehtovaa, ja heidän erikoinen tarinansa kannatteleekin koko elokuvaa. Keskeiseksi elokuvassa nousee perheen nuorin poika, eniten erilaisuudestaan kärsivä Eero (roolissaan oikein hyvä Jasper Pääkkönen). Eeron tarinassa on laajempaakin kosketuspintaa, vaikka muutaman päälleliimatun suutelukohtauksen olisikin saanut ehkä jättää pois. Muut veljekset ovat mukavan viattomia ja hauskoja, mutta jäävät Eeron korostuessa hieman taka-alalle.

Uuno on paha?

Mitään kovin syvällistä näkemystä erikoisesta veljessarjasta elokuva ei tarjoa. Tarjoaapahan vain mielenkiintoisen ja samalla hyvin viihdyttävän tarinan nuorista miehistä, jotka taustansa vuoksi eivät kyenneet näkemään muita vaihtoehtoja.

Elokuvan heikkouksiin kuuluu ehkä hieman yllättäen Vesa-Matti Loirin valinta isän rooliin. Pahaankin ihmiseen voi toki liittyä ja liittää koomisia piirteitä, mutta kun hahmossa on liikaa muistumia Uuno Turhapurosta, syö se jo roolihahmolta uskottavuutta.

Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari
Pääosissa: Peter Franzén, Niko Saarela, Lauri Nurkse, Jasper Pääkkönen, Vesa-Matti Loiri
Suomi 2002
Ikäraja: K-11
Kesto: 2 h 03 min.
Ensi-ilta: 17.1. 2003

Tiina Raatikainen

Paha kriitikko:

 

Hyvän päälle ymmärtävät kävijät: