Esittelyssä
Aiemmat
esittelyt
Pahat
pojat
Tarina
erilaisista nuorista miehistä
Miesenergiaan
ja vieläpä vähemmän kaidalla polulla
viihtyvään sellaiseen mieltynyt Aleksi Mäkelä
on tehnyt tällä kertaa elokuvan, joka pohjautuu
Euran Daltoneina tunnettujen veljesten tarinaan. Koistisen
veljessarjahan on Suomen rikoshistoriassa hyvin erikoinen
tapaus. Veljekset tekivät yli sata rikosta eri
puolilla Lounais-Suomea 1997 - 1999, mutta olivat
nykyajan mittakaavassa muutoin hyvin puhtoisia poikia.
He eivät kiroilleet, tupakoineet, juoneet viinaa
eivätkä tapelleet. Myöskään
heidän suorittamiinsa rikoksiin ei liittynyt
väkivaltaa tai edes sen uhkaa.
Fiktiota
todellisuuden pohjalta
Tekijät
korostavat, että nyt tehty elokuva on fiktiivinen,
vaikka siinä onkin yhtymäkohtia todellisuuteen.
Elokuvan Takkusen perhe koostuu esimerkiksi vain neljästä
veljeksestä ja isästä, vaikka todellisten
Daltonien perheessä oli 11 lasta ja niin äiti
kuin isäkin olivat vielä rikosten tekoaikaan
elossa.
Pahat
pojat alkaa lyhyellä, mutta paljon kertovalla
takaumalla veljesten ankeasta lapsuudesta, minkä
jälkeen sukelletaan suoraan veljesten ensimmäiselle
rikospaikalle. Veljekset ovat alkaneet hankkia rahaa
ryöstämällä, kun eivät sitä
muuten saa. Poikien isä on toimitettu mielisairaalaan
eivätkä pojat osaa itse hakea rahaa luukulta.
Ilman sähköjä ja muita mukavuuksia
elämään tottuneet veljekset kun ovat
siihen asti elättäneet itsensä kerjäämällä
ja syömällä vehnäjauhoista ja
mustikoista tehtyä mössöä. Keskivertoelämän
kuviot ovat
muutenkin jääneet mielisairaan ja väkivaltaisen
lestadiolaisisän tyrannian alle oppimatta, ja
veljeksiä pidetään paikkakunnalla yleisesti
outoina otuksina.
Ulos
umpiosta
Ryöstösarjansa
myötä umpiossa varttuneet veljekset pääsevät
tutustumaan enemmän myös normaalimaailman
kuvoihin ja etenkin sen materialistiseen puoleen.
Myös romantiikkaa on ilmassa, kun kaksi veljeksistä
yrittää luoda suhdetta vastakkaisen sukupuolen
edustajiin. Paha isä ei kuitenkaan päästäisi
rosvokoplaansa maailmalle elämästä
nauttimaan vaan pyrkii hallitsemaan näitä
edelleenkin poikien lapsuudesta tutuilla keinoilla.
Parasta
Pahoissa pojissa ovat sen päähenkilöt.
Hyvien ja kunnollisten, vaikkakin rikoksiin sortuvien,
poikien elämän kuvauksessa on jotakin hyvin
kiehtovaa, ja heidän erikoinen tarinansa kannatteleekin
koko elokuvaa. Keskeiseksi elokuvassa nousee perheen
nuorin poika, eniten erilaisuudestaan kärsivä
Eero (roolissaan oikein hyvä Jasper Pääkkönen).
Eeron tarinassa on laajempaakin kosketuspintaa, vaikka
muutaman päälleliimatun suutelukohtauksen
olisikin saanut ehkä jättää pois.
Muut veljekset ovat mukavan viattomia ja hauskoja,
mutta jäävät Eeron korostuessa hieman
taka-alalle.
Uuno
on paha?
Mitään
kovin syvällistä näkemystä erikoisesta
veljessarjasta elokuva ei tarjoa. Tarjoaapahan vain
mielenkiintoisen ja samalla hyvin viihdyttävän
tarinan nuorista miehistä, jotka taustansa vuoksi
eivät kyenneet näkemään muita
vaihtoehtoja.
Elokuvan
heikkouksiin kuuluu ehkä hieman yllättäen
Vesa-Matti Loirin valinta isän rooliin. Pahaankin
ihmiseen voi toki liittyä ja liittää
koomisia piirteitä, mutta kun hahmossa on liikaa
muistumia Uuno Turhapurosta, syö se jo roolihahmolta
uskottavuutta.
Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari
Pääosissa: Peter Franzén, Niko Saarela,
Lauri Nurkse, Jasper Pääkkönen, Vesa-Matti
Loiri
Suomi 2002
Ikäraja: K-11
Kesto: 2 h 03 min.
Ensi-ilta: 17.1. 2003
Tiina
Raatikainen
Paha
kriitikko:
Hyvän
päälle ymmärtävät kävijät:
