APS- JA DIGITAALIKAMERAT

Digitaalikamera poistaa perinteisen filmille kuvaamisen ja kehittämisen. Digikameralla kuvat voidaan siirtää suoraan tietokoneelle käsiteltäväksi tai vain katseltavaksi sellaisenaan.

Digitaalikameran eduiksi voidaan laskea myös kuvien digitoiminen ilman skanneria.

APS-kamera

APS eli Advanced Photo System tuo perinteiseen filmivalokuvaukseen monia uusia mahdollisuuksia. APS:ssä filmi toimii melkein kuin levyke, filmille voidaan tallentaa kuvien lisäksi magneettisia tietoja, esim. aika ja päivämäärä tai vaikka tiedot kameran valotusasetuksista.

APS:llä kuvia voidaan ottaa ja tallentaa kolmeen kokoon rajattuna, normaali 10 x 15 cm, 16:9 suhteessa 10 x 17 cm sekä panoraama 10 x 25 cm. APS-kamerassa voidaan kuvan rajausta muuttaa filmiä vaihtamatta. Lisäksi filmi voidaan vaihtaa toiseen rullan ollessa vielä kesken. Kamera kelaa filmin alkuun tai siirtää filmin seuraavan tyhjän ruudun kohdalle.

APS:ssä filmi on valmis tuote eli kun se on kehitetty, se kelataan takaisin kasettiin. Kuvaaja saa valokuvausliikkeestä pienoisvedokset, joista hän voi valita haluamansa kuvat vedostettaviksi. Erikoislaitteilla, esim. Fuji AS-1 -filmiskannerilla voidaan lukea negatiivit kehitetystä filmistä suoraan tietokoneelle.

APS vaatii edelleen filmin viemistä kehitettäväksi, siksi digitaalikamera on parempi valinta, kun halutaan ottaa kuvia tietokoneeseen tallennettavaksi ja muokattavaksi.

Digitaalikamera

Digitaalikamera muistuttaa ennemmin skanneria, kopiokonetta tai faksia kuin perinteistä kinofilmikameraa. Useimmissa digikameroissa on valoherkkä elektroninen piiri, josta käytetään nimeä CCD-kenno (charged-coupled device). Kenno reagoi valoon ja muuntaa tämän reaktion voimakkuuden lukuarvoiksi. Kamera mittaa valon spektrin eri värien osuudet käyttämällä punaista, vihreää ja sinistä suodinta (RGB). Kun kamera yhdistää näin saadut arvot, se saa selville kuvan kunkin osan todellisen värin. Koska kuva on vain suuri joukko lukuja, se on helppo siirtää tietokoneeseen käsiteltäväksi.

Digitaalikamerat, etenkin halvimmat mallit, eivät toimi hämärässä. Valaistusta tulee olla riittävästi.

CCD-kennon muodostettua kuvatiedot, se lähettää ne toiseen elektroniseen piiriin. Tämä muuntaa tiedot kameran sisäiseen tallennusmuotoon, joka on tavallisesti jokin pakattu formaatti, kuten JPG. Kamera tallentaa muunnetut tiedot sisäiseen muistiinsa (usein ns. SRAM-muisti). Staattinen RAM-muisti säilyttää tiedot ilman sähkövirtaa, kun tavallinen RAM-muisti tyhjenee virran katketessa.

Koko muunnos- ja tallennusprosessi vie muutaman sekunnin eli samanlaisiin kuvausnopeuksiin kuin kinokameroiden motorisoiduilla apparaateilla ei päästä.

Digikamerat poikkeavat toisistaan tekniikaltaan, hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan. Digitaalikuvauksen alkuaikoina kameroita oli kahta perustyyppiä: integroituja malleja ja filmikameraan kytkettäviä malleja. Tulevaisuuden digikamerat alkavat muistuttaa yhä enemmän videokameroita. Kameralla on mahdollista kuvata lyhyitä muutaman sekunnin videokuvasarjoja sekä tallentaa yksittäisiä still-kuvia.

Digikamerat voidaan jakaa hinnan mukaan kolmeen ryhmään ja hintaluokkaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat alle 5000 markan näppäilykamerat. Niiden tarkkuus on vaatimaton (640 x 480 pistettä). Keskihintaluokkaan kuuluvat 5000-20000 markan kamerat, joiden tarkkuus on 640 x 480 pisteestä 1024 x 768 pisteeseen tai hieman enemmän. Niissä on tavallisesti lisäominaisuuksina esim. zoomobjektiivi, PCMCIA-muistikorttien tuki ja nestekidenäyttö. Yli 20000 markan kamerat on tarkoitettu ammattilaisille. Näiden kameroiden tarkkuus on suuri, 1528 x 1146 pisteestä 4096 x 4096 pisteeseen. Monet niistä ovat yhteensopivia tavallisten kinofilmikameroiden kanssa tai pystyvät käyttämään niiden objektiiveja.

Lähde: Ben Sawyer & Ron Pronk: Digitaalikamera kumppani

Huom! Tutustu myös Fotoinfon laajoihin digitaalikuvausta koskeviin sivuihin. Sivuilta löytyy runsaasti tietoa digitaalikameroiden teknologiasta, digikuvien ottamisesta, säilytyksestä, tulostamisesta, muokkaamisesta ja pakkaamisesta.
http://www.fotoinfo.fi