   
|
FILMIT
Mustavalkofilmeissä pätee sama mieltymysten maailma kuin vaikkapa kirjoissa tai elokuvissa. Tarjolla on useita hyviä merkkejä, joten valinta suoritetaan usein omien mieltymysten tai mielikuvien mukaan. Kiistely oman merkin paremmuudesta on tuttua valokuvauskeskustelua. Toinen pitää rakeista, toinen jyrkästä. Tärkeintä kuitenkin on valita filmi kuvaustilanteen mukaan. Kirkkaassa auringonpaisteessa on turha käyttää erikoisherkkiä tai herkkiä filmejä kun valo kuitenkin riittää hyvin keskiherkille filmeille. Lisäksi filmivalinnassa tulee miettiä vedoksen lopullinen koko. Yleinen periaate on, että mitä suurempi herkkyys filmillä on, sitä hämärämmässä sillä voidaan kuvata ilman salamaa.
Kinofilmien lisäksi tarjolla on rullafilmikameroihin suurempaa filmiformaattia. Suurempi negatiivikoko mahdollistaa suuremman vedoksen koon, jos halutaan huomioida rakeen koko. Rullafilmiä käyttävät ns. suuren koon kamerat voivat tuottaa 6 x 4,5, 6 x 6, 6 x 7 tai 6 x 9 cm:n kokoisen negatiivin.
Suuri raekin voi olla kaunis riippuen kuva-aiheesta. Raetta voidaan myös käyttää efektinä ja pyrkiä tarkoituksella kasvattamaan rakeen kokoa esim. prässäämällä filmiä. Filmin prässäämisellä tarkoitetaan esim. 400 ASAn filmin valottamista 3200 mukaan ja kehittämällä filmiä yli lasketun ohjeen mukaisesti. Lisäksi voidaan kehitteenä käyttää vanhoja kehitemerkkejä (mm. Agfan Rodinal)
Filmit
Filmit alle ISO 100 luokitellaan hitaiksi filmeiksi. Tällaisilla filmeillä ei voida kuvata nopeasti liikkuvaa kohdetta. Kuvaus ei myöskään voi tapahtua kovin hämärässä. Paitsi tietenkin jalustan avulla.
Hitaissa filmeissä on ohut emulsio, jonka vuoksi filmin valottaminen on tarkempaa kuin muissa filmeissä. Ylivalotus tukkii valokohdat ja alivalotetut varjot jäävät helposti täysin mustiksi. Toisaalta näillä vaikeilla ominaisuuksilla saadaan, kaiken onnistuessa valotuksesta kehitykseen, loistavia negatiiveja. Muhevia taidekuvia voidaan saada myös hieman varioimalla ohjearvoja. Hitaita filmejä ovat mm. Kodakin Technical Pan (punaherkkä) sekä Agfaortho 25 (viherherkkä).
ISO 100-400 filmit ovat keskiherkkiä tai herkkiä filmejä. ISO 100:n ja 200:n herkkyyksillä voidaan hyvässä valossa kuvata myös käsivaralla. Mutta valaistuksen hiukan hiipuessa täytyy kuvaukseen ottaa avuksi salama tai jalusta. Näillä herkkyyksillä saadaan kuitenkin aikaiseksi kaunis pieni rae, josta kelpaa tehdä suurempiakin vedoksia.
ISO 400:n filmi on herkkä yleisfilmi, joka sopii mainiosti Suomen "valottomiin" oloihin. Lisäksi esim. Kodak Tmax 400:n filmiä voidaan valottaa 800 ASAn mukaan negatiivin rakeen koon paljoakaan siitä kasvaen. Tosin tämä alivalotus kannattaa huomioida filmin kehityksen yhteydessä.
Hyviä keskiherkkiä tai herkkiä filmejä löytyy useilta valmistajilta. Tunnetuimpia ovat esim. Ilfordin FP4, HP5+ ja Delta, Kodakin Tri-x, Tmax sekä Fujin Neopan.
Mitä herkempi filmi on sitä enemmän kuvaajalla on mahdollisuuksia hyödyntää himmentimen pienimpiä aukkoja ja näin lisätä kuvan syväterävyyttä. Filminherkkyyden lisäksi aukkovalintoihin vaikuttaa luonnollisesti valon määrä. Toisaalta herkkyyden kasvaessa raekoko myös kasvaa sekä sävyskaala pienenee. Erikoisherkkiä filmejä käytetään tavallisesti tilanteissa, joissa salamankäyttö on mahdotonta. Erikoisherkkiä filmejä ovat esim. Kodakin T-Max P3200 ja Fujin Neopan 160