   
|
MUSTA HUONE
Mustaan huoneeseen on koottu pimiössä tapahtuvat valokuvan työstämiseen liittyvät aiheet. Filminkehityksessä selitetään yksityiskohtaisesti kehitysprosessin eri vaiheet. Ja vedostus -kohdasta löydät neuvot kuvan kehittämiselle.
Kokeile jännittävää neulanreikäkuvausta!
Neulanreikäkamera
Pimiövarustus
Filminkehitys
Vedostus
Sävytys
Säilytys
Camera obscura eli pimeä huone. Kulkiessaan pienen reiän läpi valonsäteet muodostavat kuvan kohteesta laatikon vastakkaiselle seinälle ylösalaisin. Neulanreikäkamerassa on ääretön syväterävyys mikä tarkoittaa sitä että kuva piirtyy terävänä niin läheltä kuin kaukaa.
Neulanreikäkuvaus on ekologista valokuvausta. Menetelmän luonteesta johtuen kamera on halpa, yksinkertainen ja materiaalia haaskaantuu vähän. Aihetta ja kuvakulmaa on mietittävä hieman kauemmin, kun on vain yksi ruutu käytettävissä.
Kameran voi tehdä mihin tahansa laatikkoon tai purkkiin, joka maalataan sisältä mustaksi (mattamusta), jotta heijastukset ja valovuodot vältettäisiin. Laatikon syvyys vaikuttaa objektiivin polttovälin tavoin eli mitä pidempi on etäisyys reiästä valotettavan materiaalin pintaan sitä suurempi on "polttoväli". Reikä pyöritetään ohuella neulalla tukevaan alumiinifolioon huolellisesti varoen tekemästä rosoisia reunoja. Lopuksi hangataan ohuella vesihiomapaperilla kevyesti folion molemmat puolet. Reiän tulee olla tarpeeksi pieni, jotta valotettava materiaali ei valottuisi kokonaan tai materiaaliin ei tulisi vain pyöreää läiskämäistä kuvaa. Liian pieni reikä vaatii suunnattoman pitkän valotusajan ja valotettava materiaali saattaa kärsiä resiprookki-ilmiöstä.
Rakenna
oma neulanreikäkamera! Lukuisia ohjeita löytyy myös netistä. Täältä
löytyy Kodakin ehdottama vaihtoehto:
http://www.toptown.com/nowhere/
kypfer/pinhole/pinhole.htm
Neulanreikäkuvauksessa valotusajan määrittäminen on hieman monimutkaista, mutta käytännössä oikean valotusajan voi laskea jos tietää reiän suuruuden sekä valotettavan materiaalin etäisyyden reiästä. Toinen vaihtoehto on kokeilla eri valotusaikoja.
Tuloksena neulanreikäkuvasta (jos käytetään valotettavana materiaalina vedostuspaperia) saadaan paperinegatiivi. Siitä otetaan pinnakkaiskopio uudelle paperille ja näin kuva on valmis. Valotettavana materiaalina voidaan käyttää niin filmiä kuin vedostuspaperia.
Filmin valokuvaemulsiossa käytetään hopeaa ja jotain halogeenia eli suolanmuodostaja-ainetta (jodia, bromia, klooria tai fluoria). Hopeasuolakiteet eli hopeahalogenidit ovat filmissä emulsiossa, joka on sidekerroksen avulla kiinnitetty filmipohjaan. Sen toisella puolella on valopihasuojakerros, joka estää valon heijastumisen kameran takaosasta ja filmipohjasta takaisin emulsioon.
Kehittäessä ne hopeahalogenidit, joihin valotettaessa filmille päässyt valo on osunut, muuttuvat metallisiksi hopearakeiksi. Ne vastaavat kuvan huippuvalokohtia. Ne hopeasuolakiteet, joihin ei ole osunut valoa, eivät kehity ja kiinnite tekee ne huuhteluveteen liukeneviksi. Näihin kohtiin jää kirkas filmipohja, joka vastaa kuvan varjokohtia.
Filminkehittämisessä on huomioitava se, että jokainen filmimerkki ja ASA-luku sekä kehite- ja filmiyhdistelmä vaativat oman kehitysajan. Siksi kannattaa tutustua hyvin vain muutamaan filmimerkkiin ja valita yksi tai muutama kehite, joita käyttää. Näin vältytään yllätyksiltä, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi filmin ja kehitteen yhteensopimattomuus.
Filminkehitys pääpiirteissään
Kodak T-MAX 100 filmille Kodak T-MAX RS kehitteellä. Kemikaalien tulee olla 20 asteisia.
1. Filmin
esilämmitys
20 asteisella vedellä 30-60 sekuntia. Jos filmi on ollut noin 20 asteisessa
huoneessa muutaman tunnin, ei tätä vaihetta tarvita. Itse en ole huomannut
mitään eroa siinä jos filmin lämmittää vedellä, kuin jos filmi on ollut
huoneen lämmössä muutaman tunnin.
2. Kehittäminen
Em. filmi-kehite -yhdistelmällä Kodak suosittelee 8 minuuttia. Kun kehite
kaadetaan kehitystankkiin liikutellaan tankkia aluksi 30 sekuntia. Tämän
lisäksi tankkia on hyvä kopauttaa napakasti muutaman kerran pöytää vasten,
jotta ilmakuplat poistuvat. Tämän jälkeen tankkia liikutellaan puolen
minuutin välein viisi sekuntia kerrallaan.
3. Keskeyttäminen
Ohjeen mukaan laimennetulla keskeytteellä 30 sekunnin ajan. Tankkia
liikutellaan koko tämän ajan.
4. Kiinnittäminen
Kiinnitysaika riippuu myös filmistä ja käytetystä kiinnitteestä. Yleisesti
ohjeeksi annetaan kaksinkertainen aika kuin minkä filmi vaatii kirkastuakseen.
Usein tuo kiinnitysaika on 2-4 minuuttia nestemäisestä varastoliuoksesta
valmistetuilla kiinnitteillä ja 5-10 minuuttia jauheista valmistetuilla
kiinnitteillä.
5. Esihuuhtelu
30 sekuntia juoksevassa vedessä.
6. HCA
eli Hypo Clearing Agent
lyhentää filmin pesuaikaa. Tankkia liikutellaan aluksi 30 sekuntia ja
sitten puolen minuutin välein viisi sekuntia kerrallaan 1-2 minuutin
ajan.
7. Pesu
Jos prosessissa on käytetty HCA liuosta pienenee filminpesu 5-10 minuuttiin.
Mutta ilman sitä on filmiä pestävä puolen tunnin ajan, jotta kaikki
kemikaalijäämät poistuvat filminpinnalta.
8. Kostutus
Esimerkiksi KODAK PHOTO-FLO. Filmiä huuhdotaan30 sekunnin ajan vedessä,
johon on lisätty ohjeen mukaisesti kostutusliuosta. Kostutusliuoksen
käyttö ehkäisee kuivumisjälkien syntymistä, joita usein filmiin muodostuu
jos huuhteluvetenä on ns. kovaa vettä.
9. Kuivaus
Roikkuen pölyttömässä paikassa. Filmin toisessa päässä on hyvä pitää
pientä painoa, jotta filmi ei kuivu kiemuraiseksi. Jos käytetään kuivauskaappia
on lämpötilan oltava alle 30 astetta, muutoin filmistä tulee kippurainen.
Muita kehitysaikoja:
Kodak
T-MAX 400
Kodak T-MAX RS kehitteellä 7 minuuttia. (Itse olen todennut, että kun
kyseisen filmin valottaa 200 ASAn mukaan saa negatiiviin enemmän sävykkyyttä.
Sen voi selittää sillä, että valmistajat usein hieman liioittelevat
filmiensä herkkyyksiä.)
Ilford
Delta 100
ID-11 kehitteellä (laimennus 1+1) 7 minuuttia, Ilfotec HC kehitteellä
(laimennus 1+31) 5 1/2 minuuttia, Kodak T-MAX kehitteellä (laimennus
1+4) 6 minuuttia.
Ilford
Delta 400
ID-11 kehitteellä (1+1) 7 minuuttia, Ilfotec HC kehitteellä (1+31) 7
minuuttia, T-MAX (1+4) 7 minuuttia. Ilford HP5+ ID-11 kehitteellä (1+1)
7 1/2 minuuttia, Ilfotec HC kehitteellä (1+31) 6 1/2 minuuttia, T-MAX
(1+4) 6 1/2 minuuttia.
Vedostus on hyvä aloittaa tutkimalla negatiivia. Negatiivia tutkitaan luupilla valotuspöydällä. Tällöin voidaan tarkasti erottaa kuvan yksityiskohdat. Nämä kaikki tulisi saada näkyviin myös vedokseen. Toinen keino on tehdä negatiiviliuskoista pinnakkaiset. Pinnakkaisista näkee hyvin mitkä ruudut ovat alivalottuneet tai ylivalottuneet. Jos pinnakkaisissa jokin ruutu on aivan musta, on negatiivi ohut. Jos ruutu on valkoinen/vaalea, on negatiivi tiheä.
Kun negatiivi on ohut, on se joko alivalottunut tai alikehitetty. Siitä voidaan kuitenkin saada kohtuullinen vedos vedostamalla se jyrkälle paperille (4-5) tai moniastepaperia käytettäessä käytetään voimakkaasti magenta-suodinta.
Kun negatiivi on tumma, on se joko ylivalottunut tai ylikehitetty. Siitä voidaan myös saada kohtuullinen vedos vedostamalla se loivalle paperille (0-2) tai moniastepaperia käytettäessä käytetään voimakkaasti yellow-suodinta. Kun tumma negatiivi vedostetaan normaalille paperille on tuloksena jyrkkä, niukka sävyinen kuva.
Hyvästä negatiivista vedostaminen on helpompaa, joten kuvan valottamisessa ja filmin kehityksessä kannattaa olla huolellinen. Kun onnistuu tekemään hyvän vedoksen kannattaa sitä pitää pimiössä aina mukana ns. kontrollivedoksena.
Jyrkkä>< Loiva
Jyrkkyys säädetään moniastepapereissa suurennuskojeen filttereillä tai käytetään astepapereita (0-5).
Tumma><Vaalea
Tummuus riippuu paperille annettavasta valon määrästä. Tavoitteena on, että minimivalotuksella saadaan aikaan maksimimustuma.
Mustavalkovedoksen kehittäminen RC-paperille (muovipaperille) Ilford kemialla.
1. Kehittäminen
Ilford Multigrade mustavalkopaperikehite, laimennus 1+9, esim. 4 litraa
käyttöliuosta = 400 ml varastoliuosta + 3600 ml vettä. Kapasiteetti
300 kpl 18x24 cm vedosta.
Kehitysaika 1 min 20 asteen lämpötilassa.
2 Keskeyttäminen
Ilford IN-1 keskeyte, laimennus 1+40, esim. 4 litraa käyttöliuosta =
100 ml varastoliuosta + 3900 ml vettä. Tummuu vanhana.
Keskeytysaika 30-45 sekuntia 20 asteen lämpötilassa.
3. Kiinnittäminen
Ilford Hypam kiinnite, laimennus 1+4, esim. 4 litraa käyttöliuosta =
800 ml varastoliuosta + 3200 ml vettä. kapasiteetti 400 kpl 18x24 cm
vedosta.
Huom! Mitä enemmän kuvissa on valkoista sitä nopeammin kiinnite kuluu.
Kiinnitysaika 30 sekuntia 20 asteen lämpötilassa.
4. Huuhtelu
Juoksevassa vedessä viisi minuuttia.
Kehitteen ja kiinnitten kapasiteetit saattavat tuntua suurilta, mutta on syytä muistaa, että ne vanhenevat myös käyttämättöminä (hapettuvat). Siksi useita kuukausia vanhat käyttöliuokset eivät enää tuo vedoksiin samantasoista sävyskaalaa. Vedoksen harmaus saattaa siis johtua myös vanhasta kehitteestä. Muista merkitä käyttöliuospurkkiin valmistuspäivä!
Sävytyksellä tarkoitetaan mv-vedoksen mustan muuttamista värilliseksi joko päällystämällä se väriaineella (yksikylpysävytteet), esim. Agfan Viradon tai vaihtamalla se väriaineeseen (kaksivaihesävytteet), esim. Tetenalin Triponal Toner.
Tavallisimpia
sävytteitä ovat:
Rauta, sininen sävy
Kulta, sininen-valkoinen sävy
Rauta+vanadium, vihreä sävy
Nikkeli, punainen, punaruskea, magenta
Kupari, lämpimästä mustasta metalliseen punaiseen
Sepia+kulta, punainen
Rikki, lämpimästä ruskeasta punaiseen
Selenium, punaruskeasta lämpimään ruskeaan
Tina, punamustasta punaiseen
Lisätietoa valokuvan sävytyksestä ja säilytyksestä voi tilata István Kecskemétiltä osoitteesta Värjärinkatu 12, 03600 Karkkila
István Kescskemétin mukaan mustavalkomateriaalien säilyvyys jaetaan kahteen päätekijään, sisäisiin ja ulkoisiin.
Sisäiset tekijät käsittävät tekijöitä, jotka vaikuttavat valokuvamateriaaleihin materiaalista itsestään käsin. Näitä ovat mm. pohjamateriaalin epävakaus sekä prosessijäämät.
Nitraatti- ja asetaattifilmien pohjamateriaalit ovat epävakaita, ja niissä tapahtuu muutoksia ajan myötä. Epäsuotuisat olosuhteet (korkea ja vaihteleva lämpötila sekä korkea suhteellinen ilmankosteus) nopeuttavat filmimateriaalien pohjan hajoamista.
Pohjamateriaalin huonolla säilyvyydellä on vaikutuksensa hopeakuvaan. Pohjan hajotessa kuvakin luonnollisesti kärsii.
Toinen säilyvyyteen vaikuttava seikka on huono prosessointi. Puutteellisen kiinnityksen johdosta hopeakuvalla on jäljellä valolle herkkiä hopeahaloideja, jotka ryhtyvät muuntumaan näkyviksi valon, lämmön ja ajan myötä. Puutteellisen pesun johdosta hopeakuvalla on kiinnitesuoloja, joissa oleva rikki reagoi hopeakuvan metallisen hopean kanssa.
Tehokas kaksikylpykiinnitys sekä riittävä pesu takaavat sen, että hopeakuva on vakaa, mikäli mitkään ulkoiset tekijät eivät pääse haitallisesti vaikuttamaan.
Ulkoiset tekijät käsittävät tekijöitä, jotka vaikuttavat valokuvamateriaalin säilyvyyteen ulkoa päin. Monet hapettavat, happamat ja rikkipitoiset kaasut vaikuttavat haitallisesti pohjamateriaaliin, gelatiiniin ja hopeakuvaan. Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat myös arkiston normaalit olosuhteet, lämpötila ja ilmankosteus.
Hopeapartikkelit (metallisessa muodossa) reagoivat happamien, hapettavien ja rikkipitoisten kaasujen kanssa. Korkea ilman suhteellinen kosteus katalysoi reaktiota. Hopeakuva alkaa haalistua ja/tai kellastua epätasaisesti.