|
 Jotta
yhteiselämä kissan kanssa sujuisi hyvin, on hyvä
ymmärtää muutama perusasia kissan
ja ihmisen välisestä suhteesta. Jos käyttäytymisongelmia
kuitenkin ilmenee, voi kokeilla tiettyjä niksejä.
Kissa ja ihminen
Kissa
ei ole laumaeläin kuten koira eikä se pyri miellyttämään
isäntäväkeään samalla tavalla. Kissasta
voi kuitenkin saada itselleen hyvinkin lojaalin kumppanin.
Väitetään
jopa, että kissan ystävyys, silloin kun sen on onnistunut
voittamaan, olisi ”aidompaa” kuin koiran. Oli miten oli, kissaan
pitäisi joka tapauksessa luoda mahdollisimmin kunnioittava
ja tasaveroinen suhde. Joskus kissa voi pyrkiä talon
hallitsijaksi, joten jos ei halua elää tassun alla,
on kissalle tehtävä alusta asti selväksi, ettei
se sentään määrää talossa.
Kissa
tarvitsee huomiota ja hellyyttä ihmiseltä ja voi
ryhtyä kaikenlaiseen kiusantekoon tuntiessaan itsensä
laiminlyödyksi. Kissa saattaa ilmaista tyytymättömyyttään
muun muassa pudottelemalla tavaroita, pureskelemalla johtoja
ja pissailemalla sänkyyn ja muihin ei-toivottuihin paikkoihin.
Kun ongelmakäyttäytymistä ilmenee, kannattaa
miettiä olisiko syytä osoittaa kissalle enemmän
huomiota tai onko kissan tai omistajan elämässä
kenties tapahtunut muutoksia, jotka ovat järkyttäneet
kissaa.
Kissa,
kuten muutkin kotieläimet, heijastaa sinun mielialojasi.
Jos olet ärtynyt tai väsynyt, näkyy se myös
kissassasi, samaten kuin perheen sisäiset jännitystilat.
Kissa ei viihdy riitaisessa kodissa. Oma hyvä olo onkin
parasta, mitä kissan henkisen hyvinvoinnin hyväksi
voi tehdä.
Ongelmallinen
käyttäytyminen
Kissan
käyttäytymisongelmiin pitäisi puuttua jo pentuiässä,
sillä myöhemmin niitä voi olla vaikea kitkeä
pois. Ihmisen raapimista ja puremista ei tulisi sallia edes
leikin yhteydessä. Kissalle tulisi sanoa voimakkaasti
ei, siirtää se toiseen huoneeseen tai olla muuten
huomaamatta sitä. Kun näin toimitaan johdonmukaisesti,
kissa oppii, että mukava leikki loppuu lyhyeen, jos hampaat
ja kynnet astuvat peliin mukaan. Kissan ottaessa hampailla
tai kynsillä esimerkiksi kädestä kiinni ei
kannata yrittää vetää kättä
pois, sillä silloin kissan ote vain tiukkenee. Parasta
on antaa ikään kuin hiukan periksi – työntää
kättään syvemmälle kissan suuhun – ja
kissan ote höltyy
Kissaa
ei pitäisi koskaan lyödä, ei ainakaan silittävällä
kädellä. Veden suihkauttaminen on parempi vaihtoehto,
mutta sekin pitäisi tehdä välittömästi,
kun kissa on tekonsa tehnyt, muuten se ei yhdistä ongelmallista
käyttäytymistään ja siitä seuraavaa
rangaistusta.
Jos
kissa ulostaa väärään paikkaan, sitä
ei pitäisi panna nuuhkimaan jätöksiään,
sillä tällainen toimenpide mahdollisesti saa kissan
vain ulostamaan samaan paikkaan uudestaan. Paikka kannattaakin
puhdistaa mahdollisimman huolellisesti, ettei siihen jää
hajua. Lisäksi voi kokeilla sitä, että pyyhkii
paikan etikalla ja käyttää kissaa haistelemassa
tätä etikkaista kohtaa. Tulisi myös miettiä,
mistä äkillinen väärään paikkaan
ulostaminen saattaisi johtua. Joskus syynä voi olla hiekkalaadun
vaihto, joskus se, ettei hiekkalaatikkoa ole pesun jälkeen
huuhdeltu kunnolla ja kissan nenään tuoksahtaa pesuaine.
Syynä voi olla myös se, että hiekkalaatikko
on päästetty liian likaiseksi. Kissa on siisti eläin
ylipäänsäkin, mutta jotkut kissat ovat erityisen
tarkkoja hiekkalaatikkonsa siisteydestä.
Johtoja
puremalla kissa osoittaa yleensä mieltä jostakin
asiasta. Johtoja voi sivellä esimerkiksi appelsiininkuorilla
tai tabascolla. Eläintarvikekaupoissa on lisäksi
myytävänä erityistä kissankarkotetta,
jolla voi yrittää karkottaa kissoja myös huonekalujen
ja kasvien kimpusta.
Lähteitä:
Alderton, David: Kissan valinta ja hoito. Gummerus 1990. Goss,
Wendy: Looking after your cat. Hamlyn 1990. Taylor,
David: Kissan käsikirja. Otava 1990.
|
