|
Lammas-
ja karjakoirat
Alunperin
paimenkoirien haluttiin olevan kookkaita ja voimakkaita, että
ne pystyisivät puolustamaan karjaa petoeläimiltä, kuten susilta
ja karhuilta. Kun petoeläinten määrä väheni, alettiin paimenkoirina
käyttää mieluummin pienempiä ja ketterämpiä koiria, jotka
pystyivät ohjailemaan laumaa haluttuun suuntaan.
Eurooppalaisia paimenkoirarotuja ei niinkään näe näyttelyissä
tai lemmikkeinä, vaan ne todellakin ovat paimennustehtävissä.
Tästä on tietysti poikkeuksia, kuten esimerkiksi saksanpaimenkoira.
Kehitys on menossa siihen suuntaan, että monet paimenkoirarodut,
vaikkapa tervueren, siirtyvät yhä useammin näyttely- ja seurakoiriksi.
Saksanpaimenkoira
Saksanpaimenkoira
on luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma,
säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva,ehdottoman ennakkoluuloton,
joskaan ei ärsytystilassa. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa
ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta
vaaditaan. Saksanpaimenkoiran alkuperäisenä tehtävänä oli
paimentaminen, ja siltä vaadittiin moitteetonta fyysistä rakennetta,
jotta se jaksoi juosta pitkään. Sen pohjalta laadittiin rotumääritelmä,
joka kuvaa rodun ihanneyksilöä.
Saksanpaimenkoirien
myöhempi valinta muihinkin tehtäviin kuin paimentamiseen,
kuten vartiointiin, perustuu rodun saalistuskäyttäytymiseen
”löytö ja tarkkailu” -vaiheen suureen herkkyyteen ja reaktiokykyyn.
Sen maailmanlaajuinen käyttö poliisin ja puolustusvoimien
partiokoirana perustuu sen erinomaiseen kuulo-, näkö- ja hajuaistiin,
emotionaaliseen reaktiokykyyn ja saalistusjärjestykseen, joka
voidaan keskeyttää paimentamiseen. Se tekee rodusta helposti
koulutettavan, kunhan ohjaaja on oppinut antamaan merkit oikein
ja pakottamatta sekä osaa tarvittaessa ohjata koiran kuuluisaa
kykyä oppia ilmaisemaan hillittyä aggressiivista käyttäytymistä.
Hyvältä paimenkoiralta vaadittavia ominaisuuksia eivät ole
vain luotettava, säädeltävä saalistuskäyttäytyminen, vaan
myös halukkuus hyväksyä tuon käyttäytymisen keskeyttäminen.
|
