|
Pystykorvat
ja alkukantaiset tyypit
Pystykorviin
voidaan lukea monia rotuja, joilla on ulkomuodossaan tiettyjä
yhtäläisyyksiä. Erityisesti päänmuoto on samanlainen: kuono
on kiilamainen ja kallo kohtalaisen leveä ja voimakas. Korvat
ovat pystyt ja silmät eloisat ja suoraan eteenpäin suuntautuneet.
Suomalainen
pystykorva-nimitys kuvaa selvästi korvien asentoa, sen sijaan
vieraskieliset nimitykset puolestaan yleensä kuonon mallia.
Koirantutkijat ovat esittäneet väitteen, että nykyaikainen
koiranjalostus, johon liittyy yleensä pitkälle viety erikoistuminen
tiettyihin tehtäviin, johtaa vähitellen pois pystykorvatyypistä.
Näin on väitetty mm. kiinanpysty-korvan, lapinkoiran ja harmaan
norjanhirvikoiran suhteen, joskaan ainakaan toistaiseksi ei
rotujen kokonaisuutta ajatellen ehdottoman vakuuttavia todis-teita
väitteen todenpitävyydestä ei ole nähtävissä.
Norjanpystykorva
Norjanpystykorva
on monipuolinen käyttökoira sekä rakenteeltaan että luonteeltaan.
Se on keskikokoinen ja hieman muita pystykorvia pienempi,
mutta silti tarmokas ja lähes uhkarohkea, joten se soveltuu
vahti- ja vartiokoiraksi. Näillä ominaisuuksillaan se voittaa
keskivertopystykorvan. Paimentamisen ja vartioinnin lisäksi
norjanpystykorvaa käytetään metsästyksessä. Sen erinomainen
hajuaisti tekee siitä oivallisen metsästyskoiran. Se löytää
saaliin nopeasti, ja sen yhteistyö metsästäjän kanssa sujuu
täsmällisesti.
Luonteeltaan
norjanpystykorva on tasapainoinen ja sopeutuu hyvin elämään
perheessä. Se osallistuu lasten leikkeihin kuin perheenjäsen
konsanaan. Suomalaisten omistajien mukaan norjanpystykorva
on seurallinen, eloisa, pihapiirissä pysyvä koira, joka tarvitsee
nuorena tavanomaisen jokaiselle koiralle kuuluvan perusopetuksen.
|
