|
Vihreä
leguaani eli iguaani
 Vihreän
leguaanin eli iguaanin hankkimista harkitsevan kannattaa ottaa
huomioon, että täysikasvuinen iguaani tarvitsee
paljon tilaa eikä se ole aivan helppohoitoisimpia lemmikkejä.
Iguaaneista
ja niiden hoidosta kannattaa hankkia mahdollisimman paljon
tietoa ennen kuin sellaisen hankkii kotiinsa. Tässä
on joitakin perusjuttuja iguaanista ja sen pitämisestä
lemmikkinä.
Puissa
eläjiä
Kunnioitusta
herättävän näköinen iguaani kuuluu
liskojen alalahkoon ja leguaanien heimoon. Luonnossa iguaania
tavataan Etelä-Amerikan sademetsistä ja veden läheisyydestä
savanneilta. Iguaaneilla on tapana lötkötellä
puiden oksistossa joen yläpuolella, mistä ne voivat
vaaran uhatessa pudottautua veteen ja paeta paikalta uimalla.
Iguaanilla
on voimakasrakenteinen pää ja suuret alaleuan suomut,
selässä on harja ja leuassa kaulalappu. Kynnet ovat
pitkät ja terävät. Väriltään
iguaani on useimmiten vihreä, hännässä
on tummia raitoja. Terraario-oloissa naaras kasvaa yleensä
90-110 sentin ja koiras 130-150 sentin pituiseksi.
Terraario
Täysikasvuisen
iguaanin terraarion tulisi olla kooltaan vähintään
100 x 100x 200 cm (leveys, syvyys, korkeus). Pohjamateriaaliksi
voi laittaa vaikkapa paksun kerroksen turvetta tai pelkkää
sanomalehteä. Kasvillisuus ei ole välttämätöntä.
Jos haluaa sisustaa terraariota viihtyisämmännäköiseksi
kasveilla, tulee kasveiksi laittaa myrkyttömiä kasveja
tai silkkikukkia.
Terraarion
pohjalle laitetaan vesiastia, jonka on oltava niin suuri,
että iguaani mahtuu ottamaan siinä kylpyjä.
Ylemmäs terrarioon sijoitetaan hyllyt juoma- ja ruoka-astioita
varten. Lisäksi terraarioon tulee kiinnittää
tukevia kiipeilypuita esim. ruuvaamalla ne terrarioon seiniin
kiinni.
Koska
terraarion ilmankosteuden on oltava korkea, kannattaa se sumuttaa
kaksi kertaa päivässä. Terraarioon pitäisi
luoda myös lämpötilaeroja: lämmittelypaikkaan
n. 38-40 °C ja viileämpään osaan huoneenlämpöinen
alue. Lamppu pitää sijoittaa niin, ettei lisko pääse
polttamaan itseään siinä. UV-valaistus
on liskon A- ja D-vitamiinisynteesin kannalta tärkeä.
Ravinto
Iguaanit
ovat kasvissyöjiä ja niitä ruokitaan tarjoamalla
niille etupäässä monipuolista kasvisravintoa:
apilaa, salaattia, koivunlehtiä, voikukkaa, alfalfaa,
mung-pavun iduja, sinimailasta, lanttua, porkkanaa, ym. Iguaanin
ruokavalio tulee koostua pääasiassa vihreistä
lehtevistä kasviksista ja vihanneksista. Lisukkeiksi
(n. 20 % ravinnosta) voi antaa hieman hedelmiä, kuten
omenaa, ananasta, päärynää ja appelsiinia.
Halutessaan
iguaanille voi antaa silloin tällöin myös eläinproteiinipitoista
ravintoa, esim. hyvälaatuista koiranruokaa. Eläinravinnon
osuus tulee pitää kuitenkin hyvin minimaalisena:
poikasella eläinravinnon osuus saa olla korkeintaan 15
ja täysikasvuisella 5 % annetusta ravinnosta. Iguaanille
tulisi antaa myös lisäravinteita, kalsiumia ja vitamiineja.
Baby-iguja?
Iguaanit
lisääntyvät myös terraario-olosuhteissa.
Naaras saattaa kuitenkin tarvita oman terraarionsa, jos koiras
on hyvin aggressiivinen kiima-aikana. Puolen metrin maa-aineksen
alle sijoitetaan laatikko, jossa on lehtiä tai turvetta.
Terraarioon sijoitetaan esimerkiksi muoviputki, joka laitetaan
johtamaan maanpinnalta viistosti laatikkoon. Naaras munii
laatikkoon kerrallaan n. 20-30 munaa. Munat otetaan laatikosta
erilliseen haudonta-astiaan ja ne kuoriutuvat 30 °C lämmössä
n. 80-90 vuorokauden kuluessa. Vastakuoriutuneet iguaanit
ovat noin 20 sentin mittaisia.
Tietoa!
Lisätietoa
iguaaneista ja muista liskoista saa Suomen Herpetologisesta
Yhdistyksestä. Yhdistys julkaisee myös Suomen ainoaa
terraarioeläin-aiheista lehteä, Herpetomaniaa,
joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Hyvä kirjalähde
on Rikhard Tenlénin Vihreä leguaani-kirja,
jota on saatavilla muun muassa herpetologisen yhdistyksen
Herpetopuodista.
Suomen
Herptologisen yhdistyksen sivut:
http://www.herpetomania.fi
Lähteenä:
Marika Rökman: Marikan
herppesivut, Suomen herpetologinen yhdistys
Kuvat: Henri ja Virpi Louhi
|
