|
Punakorvakilpikonna
Harkitseko
söpön pienen punakorvakilpikonnan ottamista? Ennen
kuin hankkii punakorvakilpikonnan kannattaa ottaa huomioon,
että pienestä vihreästä konnasta kasvaa
aikaa myöten huomattavasti isompi olento, jonka pitäminen
ei ole aivan mutkatonta eikä halpaa. Kilpikonnan hoidon
vaatimuksiin tulisikin
perehtyä ennen kilpikonnan hankkimista.
Ennen
kilpikonnan hankkimista
Elinolosuhteet
Hankinta
Ruokinta
Terveydenhoito
Lisätietoa
Ennen
kilpikonnan hankkimista
 Punakorvakilpikonnia
tuotiin maahan joku vuosi sitten paljon ja ihmiset ottivat
niitä lemmikeikseen perehtymättä etukäteen
kilpikonnan hoidon vaatimuksiin tai tietämättä
edes sitä, että pienestä viisisenttisestä
konnasta kasvaa neljässä vuodessa noin parikymmentä
senttinen. Moni punakorvakilpikonna onkin sittemmin joutunut
kiertoon eli siirtynyt kodista toiseen. Herpetologisen yhdistyksen
jäsensihteeri Virpi Louhi kertoo, että kilpikonnia
on myös törkeästi hylätty muun muassa
heittämällä niitä roskiksiin ja jokiin.
Louhi
painottaakin, että ennen punakorvakilpikonnan ottamista
tulisi ottaa selvää konnan hoidon vaatimuksista.
Vesikilpikonnan pitäminen vaatii riittävästi
tilaa ja asianmukaiset laitteet. Laitehankintoihin uppoaa
huomattava summa rahaa, moninkertaisesti enemmän kuin
itse kilpikonnan ostoon.
 Asianmukaisen
tiedon hankkiminen kilpikonnan hoidosta on tärkeää,
jotta kilpikonna pysyisi terveenä ja voisi hyvin. Omistaja
on vastuussa punakorvakilpikonnansa, kuten minkä tahansa
muunkin lemmikin, hyvinvoinnista. Eläin on otettu pois
luonnollisesta elinympäristöstään ja on
siten ihmisen armoilla. Punakorvakilpikonnaa ei pitäisi
hankkia perheeseen lapsen ehdoilla. Vaikka lapsi hoitaisikin
konnaa pääasiassa, on lopullisen vastuun kilpikonnan
hoidosta oltava aina aikuisella.
Punakorvakilpikonnan
pitäminen ei ole sinänsä kauhean vaativaa.
Punakorvakilpikonna on helppo lemmikki siinä mielessä,
että sen voi jättää esimerkiksi viikonloppureissulle
lähdettäessä ilman hoitajaa, koska konnaa ei
tarvitse täysikasvuisena ruokkia päivittäin.
Kilpikonna ei myöskään vaadi kissojen ja koirien
tavoin seuraa vaan saattaa olla vain tyytyväinen, kun
ihminen ei ole sitä häiritsemässä.
Punakorvakilpikonnat
ovat olleet lemmikkeinä sen verran vähän aikaa,
että tietoa ja etenkään pätevää
tietoa konnien hoidosta ei ole ollut saatavilla kovinkaan
paljoa. Tarjolla oleva tieto on ollut jopa harhaanjohtaavaa.
Louhi sanoo törmänneensä amerikkalaisilla sivuilla
muun muassa sellaiseen ohjeeseen, että konnille voisi
syöttää pastaa.Tieto ja kokemus konnista karttuu
kuitenkin koko ajan ja asiallista tietoa on saatavilla yhä
enemmän myös suomen kielellä. Suomessa tietoa
voi lähteä hakemaan Suomen Herpetologisen yhdistyksen
sivuilta tai Herpetomania-lehdestä. Seuraavassa
joitakin perusjuttuja punakorvakilpikonnan hoidosta.
Elinolosuhteet
Jos
konnan sitten päättää ottaa itselleen,
on laitehankinnat ja konnalle sopivan elinympäristön
luominen hoidettava kuntoon ennen kilpikonnan kotiintuomista.
Kilpikonnanomistaja tarvitsee tiettyjä varusteita konnansa
elämisenlaadun varmistamiseksi. Tärkeimmät niistä ovat kunnollisen
kokoinen allas, lämmittelypaikka, valot ja ruoka. Lisäksi
on hyvä olla olemassa monenlaisia pikkutarvikkeita kuten pyyhkeitä
(jotka ovat vain ja ainoastaan konnakäyttöön), muita altaanhoitoa
ja -puhdistusta helpottavia apuvälineitä ja tietysti perusvarasto
lääkkeitä pienten haavereiden varalle.
Varusteisiin
saattaa upota todellakin iso summa rahaa, varsinkin jos koko
varustuksen hankkii kerralla. Kertasatsaus varustuksiin on
kuitenkin pidemmän päälle parempi ratkaisu
kuin se, että hankkii aina isomman altaan ja isomman
suodattimen konnan kasvaessa. Konnalle kannattaakin hankkia
kerralla täysikasvuiselle tarkoitettu akvaario.
Täysikasvuiselle punakorvakilpikonnalle tarkoitetun akvaarion
tulisi olla vähintään 250 litraa, oli
konnia sitten yksi tai useampi. Mitä suurempi allas on,
sen parempi. Vettä
on oltava ainakin yli suurimman konnan kilven leveyden. Veden
lämpötilan tulisi olla noin 22-25 celsius-astetta.
Vedenlämmitin
ei yleensä ole välttämätön.
Jos haluaa päästä
altaan hankinnassa halvemmalla, voi akvaarion rakentaa itse.
Tärkeintä omaa allasta rakennettaessa on muistaa, että hankkii
oikeanlaista silikonia (esim. rautakaupoissa tai akvaarioliikkeissä
myytävää nimenomaan akvaariontekemiseen sopivaa silikonia)
altaan kokoamiseen, koska tavallinen silikoni on myrkyllistä
vesikonnille. Silikonin olisi myös annettava kuivua rauhassa
ennen veden lisäämistä altaaseen, sillä silikonin etikkahappo
saattaa olla konnille vaaraksi.
Kilpikonnalle
on helppo järjestää oikea ("luonnonmukainen") fotoperiodi
talven ja kesän oloihin. Kesällä pidempi päivä ja lyhyempi
yö, ja talvella päinvastoin. Tähän tarkoitukseen ei tarvita
kuin ajastin, joka kytketään konnan lampun ja pistorasian
väliin. Kesällä fotoperiodi voi olla enimmillään 14 tuntia
valoisaa ja 10 tuntia yötä. Talvella kymmenen tuntia päivää
ja enintään 14 tuntia yötä. Siirtymävaihe on portaittainen,
esim. 30 minuuttia viikossa tai kahdessa syksyllä ja keväällä.
Suodattimen
on oltava tarpeeksi tehokas altaan ja konnan kokoon nähden
(mitä isompi allas ja konna, sitä tehokkaammat suodattimet).
Mitä tehokkaampi suodatin on, sitä harvemmin allasta täytyy
puhdistaa ja vettä vaihtaa. Ulkosuodatin on paras vaihtoehto.
Suodattimen
pitäisi pystyä suodattamaan altaan vesi pari kolme kertaa
tunnissa.
Jokaisella
punakorvalla on oltava tilaisuus lämmittelyyn kuivalla maalla.
Tätä varten on tarjottava tarpeeksi suuri lämmittelypaikka
ja lämpölamppu. Lämpölampuksi käy hyvin spottilamppu. Lamppua
asennettaessa tulisi tarkistaa, ettei konna pääse polttamaan
itseään siinä ja että lämmittelypaikalle tulee tarpeeksi
lämmintä (yli 40 astetta).
Vaikka
konnat oleilevatkin enimmäkseen altaassaan, tulisi niitä
aina silloin tällöin kävelyttää
lattialla. Konnia kävelytettäessä tulee
varmistaa, etteivät konnat saa mistään vetoa.
Kesäaikaan konnat voi päästää jaloittelemaan
aidatulle pihalle.
Hankinta
Punakorvakilpikonnia
saa yleensä eläinkaupoista. Eläintä
kaupassa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota
eläimen hyväkuntoisuuteen ja -värisyyteen (iho, silmät,
suu, kilpi, raajat). Hyväkuntoinen punakorvakilpikonnapienokainenkin
pyristelee lujasti vastaan vedestä nostettuna. Kaupasta (tai
kasvattajalta) ostettaessa konnat ovat yleensä kilveltään
3-5-senttisiä, joskus hieman suurempia. (Kilpikonnista mitataan
ns. kilven suora pituus eikä kilven kaaren pituutta
nukaalista takakärkeen.)
Ruokinta
Nuorena
punakorva on lihansyöjä, vanhemmiten se siirtyy enemmän kasvipohjaiseen
ruokavalioon. Pienet poikaset ruokitaan 2-3 kertaa päivässä,
mutta ruokintatahtia hellitetään eläinten kasvaessa yhteen
kertaan päivässä. Aikuisille yksilöille olisi pidettävä 2-3
paastopäivää viikossa rasvoittumisen estämiseksi. Jos
eläimet ruokitaan erillisessä astiassa, vesi säilyy puhtaana
pidempään.
Suositeltavaa
ravintoa ovat tuore, perkaamaton kala (kiehauta 80 asteessa
n. 5 minuutin ajan tai lisää kalaan B1-vitamiinia), kokonaisena
kuivattu liha, vähärasvainen pihviliha, hiirenpoikaset, etanat
kuorineen, kastemadot, toukat, hyönteiset, hämähäkit, tubifex,
ravut, osterit, simpukat, mustekala, sisäelimet, heinäsirkat,
vihreät lehtikasvit, juurekset ja hedelmät yms. Lisäravintona
voi antaa tehdasvalmisteista kilpikonnanruokaa ja kissojen
tai koirien kuivaruokaa. Tärkeää olisi ruokkia
konnaa monipuolisesti ja välttää liiallista
rasvaisen ruoan antamista.
Ruokavalion
täytyy sisältää tarpeeksi kalkkia, joka on tärkeää
kilven ja luuston muodostuksen kannalta. Konnalla onkin syytä
olla jatkuvasti seepianpala tai muu kalkinlähde nakerreltavanaan.
A ja D3 ovat konnalle tärkeitä
vitamiineja. Auringonvalo edesauttaa D3-vitamiinin
muodostumista. Konnaa olisikin hyvä ulkoiluttaa
kesäaikaan aidoitetulla pihalla. Jos konnalle annetaan
järvikalaa, on se syytä madottaa vuosittain.
Terveydenhoito
Oikeanlainen
ruokinta ja hoito sekä oikeanlaiset olosuhteet (riittävä
lämpö, ei vetoa, jne.) muodostavat kilpikonnan terveydenhoidon
perustan. Konnan sairauksia voi hoitaa kotikonsteinkin, mutta
jos konna on todella kipeä, on se vietävä eläinlääkäriin
siinä missä mikä tahansa muukin lemmikki. Eri
sairauksien kotihoito-ohjeita löytää muun muassa
Virpi Louhen sivuilta (linkki alempana).
Merkkejä
siitä, että konna on sairas:
- silmät
ovat turvonneet ja/tai jatkuvasti kiinni
- konna
päästelee vinkuvia tai viheltäviä ääniä
tai niiskuttaa
- kilvessä
on epätavallisia merkkejä, reikiä, kuoppia
tai valkoisia läikkiä
- erite
limaista
- naarmuja
tai haavaumia iholla
- jos
suu on (sisältä) muun värinen kuin vaaleanpunainen
- kilpikonna
on epänormaalin hiljainen ja väsyneen oloinen
- uintiasento
muuttuu sivulle kallistuneeksi
-
silmistä tai nenästä tulee eritettä
- iholla
näkyy paise(ita)
Lisätietoa:
Tarkempaa
tietoa punakorvakilpikonnista ja niiden hoidosta löytää
Jarmo Perälän kirjoittamasta kirjasta Punakorvakilpikonna
ja seuraavilta sivuilta:
VIRPI
LOUHEN TURTLEPOND
http://www.herpetomania.fi/turlepond
MARIKA
RÖKMANIN HERPPISIVUT
http://www.herpetomania.fi/
marikan_herppisivut/
punakorvakilpikonna.html
Lähde: Virpi ja Henri Louhen ohjeet,
www.herpetomania.fi/turtlepond
Kuvat: Virpi ja Henri Louhi
|
