Yleistä matelijoista
Maakonna
Punakorva-
kilpikonna
Iguaani
Matelijalinkit

Eläintarha - Matelijat - Yleistä matelijoista

LEMMIKIKSI MATELIJA?

Terraario - Ruokavalio -  Matelija kotona

Matelijoitten, eli liskojen ja käärmeiden, suosio lemmikkieläiminä on viime vuosina kasvanut, olisiko osasyynä maahantuontisäännösten väljentyminen. Eläimen hankinnan yhteydessä tulee kuitenkin selvittää eläimen alkuperä: onko se syntynyt Suomessa vai tuotu ulkomailta, jolloin tulee olla todistus ja lupa "maahanmuuttoon".

Yleistyminen lemmikkeinä ei ole ollut pelkkää hupia, sillä vaikka matelijat vaikuttavat helppohoitoisilta lemmikeiltä köllötellessään terraarion nurkassa, totuus on toisenlainen. Matelijoitten hoitaminen vaatii paljon perehtymistä asiaan, eikä se sittenkään ole helppoa tai edes halpaa. 

Mitään yleisohjetta hoidosta on vaikea löytää, sillä matelijat tulevat erilaisista elinympäristöistä, vihreäanolikset esimerkiksi ovat kotoisin USA:sta ja elävät pensaskasvustossa, leopardigekot taas tulevat autiomaista. Lisäksi matelijoita löytyy yö- ja päiväaktiivisia, joka on myös otettava huomioon hoidossa. Ainoa yleissääntö lähes kaikille matelijoille on vain vaihtolämpöisyys. Suurin osa lemmikkimatelijoiden sairauksista johtuukin hoitovirheistä tai vääristä olosuhteista, vaihtolämpöisyytensä vuoksi liskot ja käärmeet ovat ihmisten luomien ympäristöolojen armoilla.

Matelijat eivät ole paijattavia lemmikkejä, mutta jos osaat arvostaa näiden "esi-historiallisten" eläinten mielenkiintoista käyttäytymistä ja tehdä tutkimustyötä hoitaessasi vaativaa lemmikkiä, lisko tai käärme on oikea valinta. Juuri uuden oppiminen ja eläimen hyvä vointi ovat parhaita palkintoja matelijan omistajalle. 

Useimmille matelijoille sopivin asunto on terraario, jonka koko, sisustus ja lisävarusteet määräytyvät täysin lajikohtaisesti. Suurikokoiset käärmeet ja liskot (esim. Iguana) vaativat myös erittäin, jopa yllättävänkin suuret terraariot. Lemmikkiä hankittaessa on siis muistettava, että 30 senttinen söpöläinen kasvaa jopa parin metrin pituiseksi söpöläiseksi… Toki on myös lajeja jotka pysyvät pikkuriikkisinä, ja joille riittää 150 litran terraario koko eliniäksi. 

Sisustuksessa ja lisävarusteissa on otettava huomioon eläimen alkuperäinen elinympäristö. Tarvitseeko eläin juomakupin, uima-altaan vai juoko se vain pisaroista? Riittääkö lämpömatto vai tarvitaanko myös lamppu? Kiipeilypuita ja kuorikkeita vai hiekkaa ja kiviä? Suhteellinen kosteus? Jokaisella lajikkeella on erilaiset vaatimukset, joista tietoa saa mm. lemmikin myyjältä tai Liaanista (http://www.jmp.fi/~liaani/elaimet.html). Yleisesti lemmikille on tarjottava mahdollisuus puhdas ja siisti paikka lepoon, piiloutumiseen, kiipeilemiseen sekä riittävään liikkumiseen. 

Kasveilla voidaan luoda oikeanlaista tunnelmaa, sekä tarjota näkösuojaa eläimille. Useat viherkasvimme ovat kotoisin trooppisista oloista kuten matelijatkin, joten yleensä istuttaminen terraarioon ei tuota ongelmia. Kasvien täytyy tietenkin olla myrkyttömiä, sillä monet eläimet pureskelevat lehtiä. Terraarioon sopivia kasveja ovat mm. kultaköynnös, viirivehka, muratti, kirjolehti ja rönsylilja. 

Liskojen ruokinta vaatii myös perehtymistä asiaan. Eri lajien ruokinta vaihtelee suuresti, osa matelijoista on kasvissyöjiä (esim. Iguana), osa syö elävää ravintoa. Kaikille tulee yleensä syöttää vitamiini- ja hivenainelisiä. Ainakin suurimmista eläinkaupoista saa nykyään varsin kätevästi hankittua sirkkoja, jauhomatoja, hiirenpoikasia matelijan ruoaksi. Elävän ravinnon suhteen tulee kuitenkin muistaa, ettei elävien nisäkkäiden antaminen ruoaksi ole sallittua. Jotkut eläimet kelpuuttavat ravinnon osaksi myös koiran- ja kissanruoat, jauhelihan, kananmuna, kotilot yms.

Koska matelijat stressaantuvat hyvin helposti erityisesti elinolosuhteiden vaihtuessa, ne saattavat lopettaa syömisen pitkiksikin ajoiksi. Joskus jopa pakkoruokinta tulee kysymykseen, mutta yleensä eläimet esim. muutettuaan uuteen kotiin vaativat totutteluajan, jolloin ruoka ei maistu. Jos eläimet ovat pitkään syömättä, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai lemmikin kasvattajaan. 

Itse omistan kaksi noin neljä vuotiasta Tokee gekkoa (Gekko Gekko, Tokay Gecko), jotka ovat huostassani elelleet kohta puolitoista vuotta. Gekot ovat yksi suurimmista liskoheimoista, niihin kuuluu noin 600 lajia. Tokee gekoilla on varpaissa imukuppimaiset tartuntaelimet, joiden ansiosta ne viettävät suurimman osan päivästä tarkentuneena terraarion lasipintaan. Molemmat Mikko-nimiset gekot asuvat 300 litran terraariossa, joka on sisustettu juurakoilla, tiilillä, hiekalla sekä tekokasveilla, olen havainnut nämä hiukan pitkäkestoisemmiksi. Suositeltavaa 30 asteen lämpötilaa pidän yllä lämpömaton avulla, talvella käytän myös yhtä lämpölamppua, jonka alla molemmat Mikko-nimiset gekkoni tykkäävät köllötellä. Tokee gekot ovat yöliskoja, joten päivällä Mikot lähinnä piileskelevät, mutta liikuskelevat siitäkin edestä iltaisin ja öisin. Mikot eivät juo astiasta, vaikka sellainenkin on tarjolla kosteustasapainon ylläpitämiseksi, vaan suihkutan terraarion Mikkoja varoen (ne eivät pidä suihkuttelusta) joka toinen ilta vedellä. Mikot ovat syöneet toistaiseksi vain hyönteisiä ja jauhomatoja, mutta tulevaisuudessa pienten hiirien syöttäminen tulee vaihtelun vuoksi ajankohtaiseksi. 

Mikot eivät pidä laisinkaan käsittelystä, tokee gekot ovat yleensäkin melko aggressiivisia, joten kaikenlaista nostelua tulee välttää viimeiseen asti. Iloa liskoista on kuitenkin ollut. Näyttävän näköisien, siniharmaa pohjaväri punaisin pilkuin, liskojen luonnonmukaista käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata.

Hanna Niskanen