Tositarinat

Pete: entinen käyttäjä
Jaska, alkkis

--------------------------------------------------------

Peten tarina

Narkkarin elämä on äärettömän tylsää...

"Se alko 9-vuotiaana harmittomasti alkoholin läträämisellä ja liiman haistelulla. Mä pyörin sillon isompien poikien kanssa, jotka harrasti näitä juttuja. Ne fiilikset, mitä sai, tuntu kauheen jänniltä. Sitten mä muutin lähiöön, missä mä aloin pyöriä ikäisteni 12-vuotiaiden poikien kanssa, joilla oli samanlaisia ongelmia. Me pyörittiin kaupungilla, missä me käytettiin alkoholii ja pillereitä ja impattiin välillä. Päihteitä tuli käytettyy kolmena, neljänä päivänä viikossa. Koulunkäynti alko kärsii. Poissaoloja oli hirveesti ja peruskoulun sain suoritettuu ihan rimaa hipoen, vaikka olinkin tarkkiksella. Sen verran tuli tosin järki käteen, että imppaaminen jäi.

Onneakin oli matkassa. Mä pystyin välttämään lastenkodin, kun kävin itse sosiaalityöntekijän juttusilla ja vakuutin käyväni koulun loppuun. Poliisikin oli jo siihen mennessä ehtinyt korjata muutaman kerran kadulta talteen. Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun, minkä sain hoidettua ihan kunnialla läpi, vaikka käytinkin edelleen pillereitä ja muuta. 16-vuotiaana mä poltin eka kerran kannabista.

Mulla oli näihin aikoihin yks hirveen kiva tyttöystävä, josta mä tykkäsin mielettömästi. Se oli mun ensi rakkaus. Eihän siitä mitään voinu tulla, kun mä olin päivät pitkät töttöröö.

Kotonakin ihmissuhteet kärsi. 18-vuotiaana mä muutin pois kotoo, kun tajusin, että mä oon tuhoomassa mun läheistenkin elämän.

Vauhti kovenee

Yksinasuminen sitten päästi sen homman lopullisesti valloilleen, kun ei ollut enää mitään rajoittavia tekijöitä. Aloin käyttää suonensisäisii barbituraatteja. Siinä oli jo semmosta fyysistä riippuvutta. Mä en ollu töissä, en tietenkään, enhän mä pystynyt sillai hoitaan asioitani. Äiti näki, että mä oon ihan rapakunnossa ja puuttu väliin. Mä muistan ikusesti, mitä se sano. "Omaa päätäs seinään hakkaat. Minä en pysty sinun käyttämistäs lopettaan, mutta tarjoan kyllä apuani, jos haluat lopettaa. Rahaa en anna, en aio tukee sinun päihteides käyttöö, mutta vaatteita ja ruokaa kyllä saat.

Mä olin siihen mennessä meinannut kuolla yliannostukseen jo kaks kertaa. Lähdin sillon maalle siskon luo pariks viikoks, minkä aikana pahimmat vierotusoireet alko helpottaa. Tajusin, että mun täytyy vaihtaa ympyröitä, jos aion päästä huumeista eroon. Olinkin vähän aikaa muissa maisemissa ja selvemmillä vesillä, kunnes homma repsahti taas täysin käsiin. Tää päihteiden käyttö oli tehny mulle sen, että mun tunteiden käsittelykyky oli ihan kehittymätön. Sitä vaan ajatteli, että paskat millään on mitään väliä.

Ei yhtään kestävää ihmissuhdetta

Jäin duunista pois. Aloin käyttää suonensisäisii huumeita päivittäin. Aluks amfetamiinii, lopuks heroiinii ja morfiinia. Kuus vuotta meni sillä tavalla. Näinä kuutena vuotena mulla ei ollu yhtään kestävää ihmissuhdetta eikä yhtään pitempää työsuhdetta. Yhtenä yönä mä mietin elämääni ja itkin. Multa oli siihen mennessä kuollu 11 ystävää joko yliannostukseen tai tekemällä itsemurhan.

Mulla ittellä oli takana kolme itsemurhayritystä ja muutama överi. Mä olin henkinen ihmisraunio. Mä ajattelin, että mulla on vaan kolme vaihtoehtoo. Mä tuun joko uskoon, kuolen tai joudun vankilaan. Mikään näistä vaihtoehdoista ei kiinnostanu mua.

Koukussa ekaan kertaan

Mä lähdin hakeen apua huumeongelmiin erikoistuneelta lääkäriltä. Mä hain ja pääsin kouluun. Elämäänsä tarttee uutta sisältöä, jotta pääsisi huumeista eroon. Sitä tarttee myös uuden ystäväpiirin, sillä niitten entisten narkkikavereiden kanssa ei yksinkertasesti voi enää olla. Narkki hakee aina rikoskumppania ittelleen. Lopettaja tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka tukee sitä sen päätöstä lopettaa. Mä pidän kyllä vieläkin yhteyttä vanhoihin narkkikavereihini, niissä on joitakin tosi oivia tyyppejä, mutta pitempiä aikoja mä en voi niitten kanssa viettää.

Joskus tulee vieläkin semmosia fiiliksiä, että tekis mieli luovuttaa. Se tunne kestää noin viisi minuuttia. Elämä on nyt kuitenkin ihan erilaista, siinä on sitä elämänsuolaa, pieniä myötä- ja vastoinkäymisiä, vaihtelua. Kun sä käytät päihteitä, sulle ei tapahdu mitään. Narkkarin elämä on äärettömän tylsää. Päivän ainut kohokohta on se, kun vetää kamaa.

Huumeista ei itse asiassa saa erityisen hyviä fiiliksiä. Kun sä vedät ekan kerran jotakin ainetta, se tuntuu tosi hienolta ja juuri siihen ekaan kertaan sä jäät koukkuun. Sä pyrit hakemaan sitä fiilistä, minkä sä koit ekalla kerralla, mutta sä et kuitenkaan saa sitä enää ikinä.

Jokainen narkkari tahtoo sydämessään lopettaa, vaikka puhuisikin muuta. Mäkin sanoin, etten mä tuu ikinä lopettaa, mutta kyllä mä halusin. Kun sä vedät kamaa nuoresta saakka, niin ku mä, sä et pääse kehittyyn ihmisenä. Sä myöskin syrjäydyt normaalista elämästä koko ajan. Sun elämässäs ei oo muuta kun se kamankäyttö ja ne kaverit, joiden kanssa vetää ja puhuu huumeista.

Vanhuuden kolotusta

Mä valmistun kohta työhön, mistä mä oon tosi innostunu. Mulla on tosi kiva tyttöystävä, uusia ystäviä ja harrastuksia. Negatiivista on, että aineiden käyttö tuntuu ruumiissa vieläkin, vaikka lopettamisesta on jo kolme vuotta. Mullon reumaattisia oireita ja sellasta vanhuudenkolotusta, vaikka mä oon vasta kolmikymppinen. Hermostollisia oireita on kans, semmosta käsien tärinää aina joskus. Mä en oo myöskään pystyny kolmeen vuoteen nukkuun kunnolla, kun mulla on nukahtamisvaikeuksia. Lääkäri sano, että se johtuu amfetamiinin käytöstä ja että ne nukahtamisvaikeudet voi jatkuu koko elämän. Myös psyykkisellä tasolla se käyttö näkyy. Mä olen vieläkin sillai lyhytjännitteinen, en osaa suunnitella elämääni kovin pitkälle eteenpäin."