Ilkka Siitari , 22, valitsi asepalveluksen sijasta siviilipalveluksen.

Miksi menit sivariin?

Sivari ei sen pahemmin ollut koskaan käynyt mielessä, mutta kahden päivän armeijassaolon jälkeen se tuntui niin paljon paremmalta vaihtoehdolta, että tyhjensin kaappini ja lähdin kävelemään siitä betonikylästä. Fyysisesti olisin saattanut armeijassa pärjätäkin, mutta en henkisesti. Mun täytyy olla vapaa.

Miten sivarin valitseminen vaikutti elämääsi?

Alunperin oli tarkoitus selvitä armeijasta kuudessa kuukaudessa, mutta vaihtaminen sivariin pidensi palvelustani yli kahteen vuoteen. Ensiksi odoteltiin papereita sivarikeskuksesta, sitten piti odottaa, että pääsi seuraavalle vapaalle koulutusjaksolle, ja palveluspaikka piti vielä löytää jostain kiven alta - aktiivisestä metsästyksestä huolimatta siihen meni 9 kuukautta. Nyt palveluksen saavuttaessa päätöspisteensä en kadu valintaani tippaakaan, vaikka se näin kauan elämästäni veikin.

Kunnollista ja järkevää työkokemusta sivarista sain paljon enemmän kuin jostain metsässä rämpimisestä.

Miten vanhemmat suhtautuivat valintaasi?

Aivan kuten oletinkin. Hyväksyivät sen ihan täysin. Järkevä valinta, kuulemma.

Entä muiden mielipiteet?

Isoisä ei ihan ollut samaa mieltä vanhempieni kanssa, mutta leppyi melko pian... Kaverit ja muut olivat kyllä hyvillään, kun saivat minut takaisin siitä loukosta.

Millaisia odotuksia sinulla oli?

Odotin sivarityön olevan tosi tylsää ja yksipuolista. En ollut kovinkaan innoissani siitä.

Olin siis aliarvoinut siviilipalveluksen. Työskentelin vuoden päivät Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan laitoksen neuvonnassa, ja parempaa paikkaa en olisi ikinä voinut toivoa. Jokainen päivä oli siellä erilainen ja työ oli erittäin monipuolista. Muu henkilökunta oli mukavaa ja opiskelijat piristivät työkiireiden keskellä harmaata päivää. Välillä unohdin käsitteen 'siviilipalvelus' - tunsin itseni ihan normaaliksi työntekijäksi.

Mites sivarin jälkeinen elämä?

Sivari on siitä inha systeemi, että pistetään mies töihin vuodeksi, ja juuri kun on sopeutunut siihen paikkaan ja osaa toimia siellä itsenäisestikin ja tuntee ihmiset, niin heitetään pihalle. Olisin voinut ihan hyvin jatkaakin siellä pidempään. No, lupasivat ottaa yhteyttä, jos tuuraajaa tarvitaan.

Nyt rupean etsiskelemään töitä (tai muuta aktiviteettia) loppuvuodeksi ja sitten panostan opiskelupaikan hakuun. On taas yksi etappi saavutettu - tästä on hyvä jatkaa.